Kolumni: Maailman ongelmat ovat meidänkin ongelmia

 Joel Linnainmäki
Antti Kyrö

Irakilaisen ystäväni jokapäiväiset haasteet ja surut kulkeutuvat välittömästi Suomeen asti. Ja kun thaimaalainen toimittajakaverini kirjoitti uutistoimisto Reutersille kotimaansa ongelmista, myös minä pelkäsin, joutuuko hän ongelmiin poliisin kanssa.

Matkustamisen helpottuessa maailma on jatkuvasti pienentynyt. Samalla globalisaation takia ihmisoikeusrikkomukset, köyhyys ja ilmastonmuutos koskettavat tavalla tai toisella meitä kaikkia, kotimaasta riippumatta.

Viime kesänä olin järjestämässä vapaaehtoisen nuorisojärjestöporukan matkaa Eritreaan Sawan sotilasleirille. Halusimme kuulla paikallisilta nuorilta, millaista heidän elämänsä on. Eritrea on yksi maailman suljetuimmista valtioista, joissa pakollinen asepalvelus voi kestää kaksikymmentä vuotta. Tapasimme nuoria, joiden unelma oli saada vapaasti valita koulutuksensa ja työnsä.

Ensimmäisenä aamuna meille tuntematon mies osoitti horisontissa seisovaa vuoririvistöä ja totesi, että tuolla päin on Sudan. Ymmärsin yskän. Moni eritrealainen nuori loikkaa maasta juuri Sudanin kautta ja lähtee etsimään parempaa elämää.

Monilla meillä eurooppalaisilla on mahdollisuus valita, mitä haluamme elämällämme tehdä. Suurimmalla osalla maailman ihmisistä ei tätä mahdollisuutta ole. Siksikin on tärkeää, että teemme parhaamme ihmisoikeusrikkomusten, köyhyyden ja ilmastonmuutoksen kaltaisten katastrofien kitkemiseksi.

Me nuoret ja nuorisojärjestöt teemme maailmalla jo nyt tärkeää työtä. Ovi on avoin kaikille mukaan haluaville. Hyviä mahdollisuuksia aloittaa vapaaehtoistyö kestävämmän maailman puolesta ovat esimerkiksi Suomen Lukiolaisten Liiton kansainvälinen toiminta, Suomen Punainen Risti tai Suomen Nuorisoyhteistyö Allianssin kansainvälisen nuorisopolitiikan ryhmä.

Tai sitten voi tehdä jotain yhtä räväkkää kuin hollantilainen ystäväni: hän päätti pyöräillä Amsterdamista Kapkaupunkiin kerätäkseen nuorten ajatuksia kestävästä kehityksestä. Pidin häntä hieman tärähtäneenä, mutta pyöräily jätti jälkeensä nuorisoverkostoja yli 20 maahan. Verkossa kampanja toi yhteen 15 miljoonaa ihmistä, jotka pohtivat maailman suurimpien ongelmien ratkaisemista.

Ystävälläni oli visio, ja hän päätti jääräpäisesti toteuttaa sen. Siinä on hieno esimerkki meille kaikille.

Kolumnin kirjoittaja Joel Linnainmäki on Suomen Lukiolaisten Liiton (SLL) projektikoordinaattori, joka vetää Turvapaikanhakijanuoret-hanketta. SLL on Improbaturin julkaisija.


Julkaistu 17.11. ilmestyneessä Improbatur 4/2017 -lehdessä.

Jaa: