Kolumni: Luulin olevani länsimaalainen mulkku

Sonja Parkkinen
Antti Kyrö

Kuvassa armeijanvihreään pukeutunut arabimies hymyilee rennosti ja istuu moottoripyörän päällä, rynnäkkökivääri toisessa kädessään.

”Here’s my father during the war”, libanonilainen kaverini kertoi näyttäessään kuvaa puhelimestaan. Yritin peittää järkytystäni.

En ollut tiennyt, että Libanonissa oli vasta kymmenen vuotta sitten sodittu. Vuoden 2006 kesällä Israel hyökkäsi islamistista Hizbollah-järjestöä vastaan, ja sota käytiin pitkälti Libanonin alueella.

Itse vietin vuoden 2006 kesäaamut Summerin parissa ja odottelin kuudennen luokan alkamista ilman huolen häivää. Armeijanvihreän sijaan isäni pukeutui verkkareihin ja teki pihatöitä.

Kun sitten tutustuin kahteen ikäiseeni libanonilaiseen pari vuotta sitten kansainvälisellä partioleirillä, sain huomata, kuinka hävettävän länsimaalainen olen. Kerta toisensa jälkeen osoitin tietämättömyyteni Lähi-idästä.

”But at least you have peace, right?” totesin ja kaduin välittömästi, kun kaverini tuhahtelivat huvittuneesti. Juu aivan, rauhaa on, tässä Syyrian ja Israelin vieressä. Libanonin lähes kuudesta miljoonasta asukkaasta yli miljoona on syyrialaispakolaisia, eikä Hizbollahin räjäyttämistä autoista ja ihmisistä enää jakseta länsimaisissa medioissa huudella.

Olin todistanut olevani oma painajaiseni: länsimaalainen mulkku. Leirillä nähty armeijan lentonäytös sai minut kauhistelemaan, miten hirveää on tehdä lentonäytöksestä viihdettä joukolle, josta osa on kärsinyt ja traumatisoitunut sotien takia. Libanonilaiset kaverini kohauttivat olkiaan. Pommikoneet kuulostavat kuulemma erilaiselta.

En kuitenkaan ollut pahimmasta päästä. Erään päiväreissun päätteeksi minä ja libanonilainen kaverini päätimme kävellä juna-asemalta leirialueelle. Kävelyyn menisi puoli tuntia, junamatkaan vartti. Yhtä matkaa kanssamme tulleiden kanadalaisten mielestä kävelyintomme oli outoa. ”Hey bro, I can pay for you, no big deal”, eräs heistä sanoi katsoen libanonilaiseen kaveriini.

Kommentista ärsyyntyneinä nousimme junaan. Miksi oletuksena oli, että Lähi-idästä tulevalla ei ole rahaa? Muutaman euron junalippu ei ollut kaverilleni mikään ongelma. Hän loukkaantui ja ryöpytti kotimatkalla kanadalaisia

Olin salaa hieman tyytyväinen. Ehkä länsimaalainen mulkku ei olekaan se, joka ei tiedä, vaan se, joka toimii ennakkoluulojensa pohjalta.

 

Kolumnin kirjoittaja Sonja Parkkinen on journalistiikan opiskelija Tampereen yliopistossa ja vapaa toimittaja.


Julkaistu 7.8. ilmestyneessä Improbatur 3/2017 -lehdessä.

Jaa: