IB-abiturientti Iina Karonen kirjoitti äitinsä kanssa kirjan hyvinvoinnista – ja kertoo nyt neljä hyvinvointioivallusta

Henkilöt

Aiempaa useampi lukiolainen uupuu. Myös IB-abiturientti Iina Karonen on ollut puhki, mutta toisaalta hän tuntee hyvinvoinnin rakennuspalikat – ja kertoo niistä lääkäriäitinsä kanssa kirjoittamassa kirjassa. Paljastamme nyt Karosen neljä keskeistä hyvinvointioivallusta.


Raisa Mattila
Nick Tulinen

1. oivallus: Monipuolisuus auttaa jaksamaan

Moni toistelee, kuinka tärkeää on pitää arki tasapainossa ja tekemiset balanssissa. 19-vuotias lukiolainen Iina Karonen oikeasti myös noudattaa tätä periaatetta.

Otetaan esimerkki: Taloustiede on Karosen lempiaineita. Hän käy IB-linjaa Jyväskylän Lyseon lukiossa. IB-opinnot suoritetaan englanniksi, joten vieraalla kielellä on päästävä perille myös taloustieteen lainalaisuuksista. Se on vaativaa, mutta hauskaa, Karonen ajattelee. Kun heittäytyy opettelemaan jotain täysin uutta, kuten suorittamaan uuden aineen tunteja uudella kielellä, oppii kerralla paljon. Lempituntia ei tahdo jättää väliin, vaikka se alkaisi aamukahdeksalta.

Silti kaikessa pitää olla kohtuus.

”Nautin koulunkäynnistä, mutta aina välillä tahdon lähteä lauantaina juhlimaan miettimättä ollenkaan, miten se vaikuttaa kouluun. Elämä ei voi olla pelkkää keskittymistä kouluun.”

Karonen tekee lukion ohella kahta työtä, harrastaa liikuntaa monta kertaa viikossa ja tapaa säännöllisesti ystäviään. Lisäksi häneltä on hiljattain ilmestynyt kirja. Maaliskuussa julkaistu Luonnollisesti paras (WSOY) on tietokirja nuorten naisten hyvinvoinnista. Karonen kirjoitti sen yhdessä lääkärinä työskentelevän äitinsä Pippa Laukan kanssa.

Monet kirjan aiheista tulivat nuorilta itseltään, esimerkiksi WhatsApp-ryhmästä, jossa Karonen kyseli, millaisista aiheista omat kaverit ja tuttavat tahtoisivat lukea. Yllättävän moni tahtoi tietää, miten lihakset saa kasvamaan nopeasti.

Lihaksistakin kirjassa puhutaan, mutta enimmäkseen kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista: unesta, stressistä, hiljaisuudesta ja ulkonäköpaineista. Siksi Karonen on oikea ihminen kertomaan hyvinvoinnista myös tässä jutussa.

Viime syksynä Karonen ja hänen äitinsä suuntasivat yhteiselle kirjoitusmatkalle Koh Samuin saarelle Thaimaahan. Reissulla syntyi suuri osa kirjan teksteissä – mutta kahdella eri metodilla. Äiti pysytteli sisätiloissa työskentelemässä. Karonen puolestaan lähti läppärinsä kanssa ulos hotellihuoneesta ja suuntasi kirjoittamaan rannalle tai altaalle.

”Halusin ottaa reissusta myös ilon irti.”

Monipuolinen tekeminen onkin Karosen hyvinvoinnin edellytys numero yksi. Hän on huomannut, että vaihtelu paitsi virkistää myös auttaa oikeasti jaksamaan.

Esimerkiksi kun pänttäämisessä tulee raja vastaan, Karonen ei tahdo edes puhua lukiohommista. Laajaan kaveripiiriin kuuluu onneksi tyyppejä yläasteajoilta, eri työpaikoista ja nuoruuden urheiluharrastuksista.

”Yksi parhaista ystävistäni on 26-vuotias. Tykkäämme tehdä yhdessä ihan normijuttuja, eikä ikäeroa edes huomaa.”

Ikäero tulee esiin vain yhdessä asiassa: siinä, etteivät puheenaiheet kierrä lukion ympärillä.

”On pelkästään vapauttavaa, että koulun ulkopuoliset kaverit eivät jaksa velloa minun IB-huolissani tai koulun teettämässä työmäärässä. Koulupaineetkin helpottavat, kun voi välillä jutella ihan muusta.”

 

2. oivallus: Yksinolo on tarpeellista

Eräs taloustieteen tunti alkoi oikeastikin aamukahdeksalta. Tällekin tunnille Karonen halusi ehdottomasti mennä, vaikka sillä kertaa olisi kannattanut jäädä kotiin. Hän oli tullut edellisenä yönä töistä kotiin vasta neljältä.

Käynnissä olivat kevään viimeiset opiskeluviikot, ja deadlinet pyörivät mielessä. Karonen nukkui tavallista huonommin, mutta painoi lukion ohella kahta työtä. Vuorot kahvilassa veivät aikaa illoista, työkeikat baarissa lyhensivät yöunia.

Iina Karonen

”Ehkä oli vähän liikaa asioita lautasella. En kenties ottanut tarpeeksi aikaa itselleni”, Karonen miettii nyt.

Monella muullakin on samanlaisia kokemuksia. Lukiolaisten uupumus on tutkimusten mukaan lisääntynyt merkittävästi. Koulu-uupumuksesta kärsivät erityisesti tytöt, jotka tahtovat menestyä hyvin. Lukiolaistytöistä uupuneita on melkein joka viides, 17–18 prosenttia, ja pojista hieman alle 10 prosenttia. Nykyiset lukiolaiset ovat ensimmäinen sukupolvi, jossa nuoret ovat stressaantuneempia kuin vanhempansa. Näin kertoo opetusministeriön loppuvuodesta 2017 julkaisema selvitys.

Kun Karonen oli matkalla aamukahdeksalta alkavalle taloustieteen tunnille, hän soitti isälleen ja sanoi, että on puhki.

”Iskä sanoi, että käypä terkkarilla juttelemassa, ei se ole keneltäkään pois. Nielin ylpeyteni ja menin.”

Vastaanottohuoneessa väsymys purkautui itkuna. Olo tuntui hieman helpottuvan. Vastaanotolta Karonen suuntasi tunnille, mutta huomasi siellä nopeasti, ettei pystynyt keskittymään.

Kotona Karosen puhelin soi. Opettaja soitti kysyäkseen, onko kaikki hyvin. Hän oli pannut merkille, että Karonen ei ollut ollut tunnilla aivan oma itsensä.

”Kerroin, että koin painetta viimeisistä hommista. Opettaja sanoi, että nyt on tärkeintä keskittyä omaan jaksamiseen. Hän käski jättämään kirjat hetkeksi sivuun. Oli hieno juttu huomata, että opettajatkin pitävät meistä huolta.”

IB-linjalla kukin opiskelija valitsee itselleen tavallisesti kuusi ainetta, joiden opinnot suoritetaan pysyvissä ryhmissä. Kaverisuhteista tulee usein tiiviitä, mutta myös paineet saattavat korostua.

”Kun kaikki ympärillä ovat tosi fiksuja, ryhmäpaine on kova”, Karonen arvioi.

Jos joku kertoo lukeneensa edellisenä yönä kahteen tai kolmeen, tulee helposti epäonnistunut olo, vaikka olisi itse lukenut tehokkaasti yhteentoista. Toisinaan sosiaaliseen mediaan postatut kuvat paljastavat, mihin kellonaikaan opiskelukaverin lukuvalo on vielä palanut.

Lisäksi lukiolaisille tuo paineita käynnissä oleva opiskelijavalintauudistus, joka lisää ylioppilastutkinnon merkitystä korkeakouluihin hakiessa.

”Kun arvosanat vaikuttavat tulevaisuudessa nykyistä enemmän opiskelupaikan saamiseen, muutos luo painetta onnistua jo lukiossa”, Karonen sanoo.

Kun väsymys uhkaa, Karonen sanoo suosiolla ei ylimääräisille menoille ja työvuoroille ja viettää illan tai pari itsekseen. Päivinä, jolloin oikein väsyttää, hän saattaa mennä nukkumaan jo kahdeksalta.

Hommat odottavat aina huomiseen. Ja mikä parasta, hyvien unien jälkeen ne luistavat sukkelammin kuin uupuneena.

 

3. oivallus: Perheajasta saa energiaa

Monesti pysyvin tuki elämässä tulee omalta perheeltä. Karonen kokee olevansa onnekas, sillä hänellä perheitä on kaksi. Jyväskylässä asuvat isä, äitipuoli ja kaksi pikkuveljeä, Helsingissä äiti, isäpuoli ja kaksi pikkusiskoa.

Vanhemmat erosivat, kun Karonen oli pieni. Ensin hän asui äidin kanssa, kunnes muutti ala-asteen loppupuolella isän luo.

”Molemmat ovat aina olleet minulle tosi tärkeitä ja rakkaita.”

Iina Karonen

Karonen kertoo, että lapsuudessa vanhemmat liikkuivat paljon. Siitä syttyi kipinä ryhtyä itsekin urheilemaan. Karonen alkoi treenata yleisurheilua ja kilpaili esimerkiksi seiväshypyssä.

Toisaalta kotona opetettiin myös, mitä tasapaino tarkoittaa. Karkkipäiviä ei pidetty. Herkutella sai, kun mieli teki.

Ensimmäisen lukiovuoden jälkeen Karonen lähti vaihtoon Australiaan ja Uuteen-Seelantiin. Myös vaihdon aikana Karonen sai kuulua kahteen perheeseen, kun isännät vaihtuivat puolivälissä vuotta.

Moni aikuistuu vaihdossa, niin myös Karonen. Hän tuli maailmalta kotiin ja tajusi tarvitsevansa lisää omaa tilaa. Harva kaveri oli muuttanut omilleen, mutta tuolloin 17-vuotias Karonen päätti uskaltaa.

”Meni pari viikkoa, kun minulla oli muuttokuorma pakattuna. Istuin autossa ja mietin, että mitäköhän tästä tulee. Kysyin iskältä, mitä tapahtuu, jos en oikeasti pärjää.”

Isä vastasi, että sitten saa palata kotiin. Ovet olisivat avoinna. Paluu ei kuitenkaan ole käynyt mielessä pian kahden vuoden omillaan olon aikana.

”Minulle yksin asuminen on ollut kasvattava kokemus. On tosi siisti ja tärkeä taito osata olla itsensä kanssa.”

Samalla on tullut opittua monta käytännön asiaa, jotkut kantapään kautta. Kerran kotiin tullessa asunnossa haisi niin pahalta, että Karonen soitti oitis isännöitsijälle. Tämä tilasi putkimiehen tarkastamaan tiskialtaan hajulukon. Karonen lähti isälleen odottelemaan tarkastuskäynnin tuloksia. Pian putkimies soittikin, tosin kertoakseen, ettei vikaa löytynyt. Samalla hän kysyi, mikä maljakko tiskipöydällä oikein on. Syyllinen oli löytynyt: ”haiseva viemäri” olikin tiskipöydälle unohtunut kukkamaljakko likavesineen. Karonen myöntää, että hieman hävetti.

Vaikka koti on nykyisin oma, vanhemmilla tulee kyläiltyä säännöllisesti.

”Aina, jos en ole viikonloppuna ollenkaan duunissa, matkaan äidin luokse Helsinkiin. Tai jos olen yöt töissä, mutta muuten vapaalla, menen iskälle ja vietän siellä koko päivän. Perheajasta saa tosi paljon energiaa.”

 

4. oivallus: Itsensä ylittäminen kannattaa

Karonen on tehnyt elämässään paljon vikkeliä liikkeitä: Vaihtanut lukioon mennessä englanninkielisiin opintoihin, vaikka oli aiemmin käynyt koulunsa suomeksi. Lähtenyt yksin vaihtoon toiselle puolelle maapalloa, vaikka on aina jännittänyt esiintymisiä luokan edessä. Lopettanut vaihdossa ollessaan vuosien yleisurheiluharrastuksen ja satsannut lenkkeilyyn, kun uuden kodin lähellä ei ollutkaan urheilukenttää.

Kaikki eivät nauti riskeistä. Karonen kuitenkin kokee voivansa hyvin juuri silloin, kun pääsee säännöllisesti ylittämään itsensä. Hän arvelee, että rohkeus kokeilla kaikenlaista kumpuaa kotoa tulleesta kannustuksesta.

”Minua on aina kehotettu kokeilemaan ja yrittämään eikä koskaan painostettu mihinkään.”

Iina Karonen

Taannoin lukion taloustieteen tunnilla käytiin läpi tilastoa siitä, missä ammatissa työllistyy varmimmin. Karonen ei aio valita alaansa työllistymisasteita tuijottaen.

”Uskon siihen, että jos on intohimoa johonkin asiaan, tulee aina löytämään töitä. En voisi kuvitella, että tekisin duunia, josta en satasella nauti, tai että tekisin jotain vain rahan takia.”

Intohimotöiden puolestapuhujat muistuttavat usein, että työ vie kolmanneksen vuorokaudesta ja puolet valveillaoloajasta. Karonenkaan ei haluaisi mennä aamuvarhaisella työpaikalle vain odottamaan kotiinlähtöä. Hän myös huomauttaa, että jos valitsee väärin, on mahdollista kouluttautua uudelleen.

Isä ja äitipuoli ovat opettajia, äiti lääkäri. Karonen ei silti usko päätyvänsä perinteisiin ammatteihin. Lukion perusteella kiinnostaisi taloustiede, ja media-ala on alkanut kiehtoa kirjan tuomien haastattelujen myötä.

IB-linjalla loppukokeet järjestetään toukokuussa. Todistuksen saa käteen elokuussa. Monet opiskelijat hakevatkin jatkokoulutukseen jo ennen kokeita niin sanotuilla ennustetuilla pisteillä. Alkuvuodesta myös Karonen haki opiskelemaan ulkomaisiin yliopistoihin.

Hänelle tarjottiin paikkaa Manchesterin yliopistosta Englannista. Opinnot alkaisivat jo ensi syksynä. Lähteäkö siis heti lukion jälkeen yliopistoon vai pitääkö hengähdystauko? Karonen jutteli asiasta äitinsä kanssa.

”Äiti ei painostanut, mutta toi esille, että yliopistoon meno suoraan lukiosta olisi siisti juttu. Minä kuitenkin koen, että tarvitsen välivuoden. Kun saan lakin päähän, nappaan jotkut lennot ja lähden reissuun.”

Karonen ei vielä tiedä, minne reissu vie tai kauan se kestää. Matkan tarkoitus on nähdä maailmaa, ei etsiä tarkkoja vastauksia tulevaisuutta koskien. Loput oivallukset syntyvät aikanaan.

Julkaistu 7.5. ilmestyneessä Improbatur 2/2018 -lehdessä.

Jaa: