Essee: Lukutaito ei ole itsestäänselvyys

Janette Sivula
Erkki Toukolehto

Vuonna 2003 Suomi oli vielä maailman lukutaitoisin maa. Vuoden 2015 Pisa-tutkimuksessa kuitenkin selvisi, että suomalaisten nuorten lukutaito on heikentynyt, sillä Suomi oli tippunut neljännelle sijalle. Vaikka tulos ei ollutkaan huonontunut merkittävästi, lukutaitoon pitäisi mielestäni kiinnittää entistä enemmän huomiota niin kotona, koulussa kuin koko yhteiskunnassa.

Itse olen sitä mieltä, että lukutaito on yksi tärkeimmistä taidoistamme. Vain lukemalla opimme käsittelemään tietoa loogisesti, kognitiivisesti ja analyyttisesti. Pelkkä tekninen lukutaito ei riitä, vaan sen ohella on osattava tulkita, analysoida sekä ymmärtää luettua tekstiä. Erityisesti tällainen sujuva ja syvällinen lukutaito on rappeutunut viime vuosien aikana, sillä nuoret lukevat entistä vähemmän kirjallisuutta vapaa-ajallaan. Lukemisen taito ei ole itsestäänselvyys.

Usein älypuhelimia ja sosiaalista mediaa osoitetaan syyttävällä sormella, kun puhutaan lasten ja nuorten lukutaidon heikkenemisestä. Itse en kuitenkaan näe sosiaalista mediaa lukutaitoa heikentävänä, vaan parhaimmillaan sitä edistävänä tekijänä. Eikö nykyaikana pystyttäisi kehittämään jonkinlaista sovellusta tai peliä, joka kannustaisi nuoria lukemaan enemmän?

Sosiaalisessa mediassa tieto myös kulkee nopeasti ja tavoittaa yleensä useita ihmisiä. Jos ihailtu julkisuuden henkilö päivittää Instagramiin lukeneensa jonkin tietyn romaanin, sana leviää, ja parhaassa tapauksessa joku muukin innostuu lukemaan saman teoksen.

Pisan lukutaitotutkimuksesta vastaava yliopistotutkija Inga Arffman Jyväskylän yliopiston Koulutuksen tutkimuslaitoksesta kertoi vuonna 2015, että kaunokirjallisuuden lukeminen edistää laajempien kokonaisuuksien ja merkitysten ymmärtämistä paremmin kuin verkkotekstien lukeminen, minkä vuoksi kaunokirjallisten tekstien lukeminen on erityisen hyödyllistä. Kaikesta huolimatta lukeminen missä tahansa muodossa on aina eduksi.

Omasta mielestäni verkkotekstit eivät ole uhka vaan pikemminkin mahdollisuus: digitalisaation ja sosiaalisen median aikakaudella tekstit ovat huomattavasti helpommin saatavilla, koska älypuhelin on mukana kaikkialla.

Pisa-tutkimusten mukaan myös erot tyttöjen ja poikien lukutaidossa ovat Suomessa suurimmat koko maailmassa. Lukutaidoltaan heikoista yli kolme neljäsosaa on poikia. Olisi tasa-arvonkin kannalta tärkeää, että sukupuolten välisiä eroja saataisiin tasoitettua.

Pojat lukevat vähemmän, ja siihen vaikuttaa varmasti myös mielikuva siitä, että lukeminen olisi vain tyttöjen harrastus. Kuinka poikia voitaisiin sitten innostaa lukemaan?

Sukupuoleen katsomatta olisi tärkeää tarjota nuorille enemmän heidän mielenkiinnon kohteisiinsa sopivaa kirjallisuutta, jotta lukeminen tuntuisi mielekkäämmältä. Halu lukea pitäisi lähteä nuoresta itsestään, eikä lukemisen motiivina saisi olla se, että äidinkielen opettaja pakottaa. Nuorilla tulisi olla mahdollisuus lukea oman taitotason mukaisia kirjoja, sillä liian vaikealukuinen teksti aiheuttaa helposti turhautumista ja motivaation laskemista.

Itse sain kipinän lukemiseen viidennellä luokalla luettuani Arthur Conan Doylen kirjoittaman Baskervillen koira -romaanin. Mielenkiintoinen juoni ja tarpeeksi helppolukuinen teksti innostivat minua.

Lukemiseen pitäisi suhtautua positiivisella asenteella, ja sille pitäisi mielestäni varata enemmän aikaa koulun oppitunneilla, jotta se ei jäisi pelkästään vapaa-ajalle. Lukemisen taidon heikkenemistä voitaisiin yrittää ehkäistä puuttumalla ongelmiin mahdollisimman varhain. Erityisopetuksella pitää olla tarpeeksi resursseja. Huomiota pitää kiinnittää ala- ja yläkoulun lisäksi myös toisen asteen oppilaitoksiin, sillä lukutaidon rapistuminen näkyy kaikilla opintoasteilla.

Koulun lisäksi myös kotitausta vaikuttaa lukutaitoon. Tutkimusten mukaan huono-osaisten ja matalasti koulutettujen perheiden lapset lukevat heikommin kuin muut.

Jos perheessä ei ole lukevan aikuisen roolimallia, on todennäköistä, että perheen lapsikaan ei lue kirjallisuutta. Positiivisilla roolimalleilla on suuri merkitys, sillä lapset ja nuoret ottavat usein mallia lähipiiristään ja ympäristöstään. Erityisesti lukeva isä olisi esimerkillinen roolimalli pojalle. Vanhempien pitäisi kannustaa lapsiaan lukemaan riippumatta siitä, lukevatko he itse. Kotiväen asenteella on nimittäin suuri vaikutus lapsen lukumotivaatioon.

Loppujen lopuksi tärkeintä ei mielestäni ole se, mitä luetaan, vaan se, että ylipäänsä luetaan. Jokainen luettu teksti – oli se sitten romaani tai verkkouutinen – on askel kohti sujuvampaa lukemista.

 

Äidinkielen kursseilla kirjoitetaan paljon, mutta tekstit harvoin päätyvät mihinkään. Siksi julkaisemme tässä sarjassa lukiossa kirjoitettuja esseitä. Tämän tekstin kirjoittaja Janette Sivula opiskelee kolmatta vuotta Turun klassillisessa lukiossa.

Julkaisua varten voit toimittaa meille oman tekstisi sähköpostitse osoitteeseen improbatur@lukio.fi. Toimitus pidättää itsellään oikeuden julkaistavan tekstin muutoksiin.


Julkaistu 17.11. ilmestyneessä Improbatur 4/2017 -lehdessä.

Jaa: