Alavalinnan ei tarvitse olla perinteinen – tässä jutussa puhuu esimerkiksi ammattiprinsessa

Ilmiöt ja yhteiskunta, Jutut

Alaa valitessa ei kannata lukkiutua itsestäänselvyyksiin, sillä vaihtoehtoja riittää.


Anna-Sofia Nieminen
Reetta Niemensivu

Limnologi. Naprapaatti. Controller. Tiedätkö, mitä nämä sanat tarkoittavat?

Esimerkiksi naprapaatti on terveydenhuollon ammattihenkilö, joka on erikoistunut tuki­ ja liikuntaelinsairauksien tutkimiseen, hoitoon ja ennaltaehkäisyyn. Naprapaatiksi voi opiskella ammattikorkeakoulussa, ja moni naprapaatti työskentelee yrittäjänä.

Sanat tarkoittavat siis ammatteja, eivätkä ne todellakaan ole ainoita näin kummallisen kuuloisia. Maailma on ammatteja pullollaan! Silti perinteiset lääkäri, opettaja ja psykologi korostuivat, kun lukiolaisilta kysyttiin vuoden 2016 Kun koulu loppuu ­-tutkimuksessa avoin kysymys: mitä haluaisit tehdä työksesi?

”Nuoret vastaavat sillä osaamisella ja ymmärryksellä, mikä siinä hetkessä on”, toteaa tutkimusta tehneen T-­Median tutkimuspäällikkö Reeta Sutinen.

Miten kysymykseen voisi vastata limnologi, jos ei edes tiedä, mitä se tarkoittaa? Vuoden 2017 Kun koulu loppuu -tutkimuksessa 61 prosenttia lukiolaisista kertoi, että kaipaisi lisää työelämään liittyvää tietoa ja opetusta.

Toki nuorten perinteisille toiveammateille voi olla muitakin syitä kuin tietämättömyys. Ammatit periytyvät vanhemmilta lapsille, perinteiset ammatit voivat tuntua varmoilta epävarmassa maailmassa ja niin edelleen. Oli syy mikä hyvänsä, nyt on aika tutustua ei-­niin­-perinteisiin vaihtoehtoihin!

 

Kuvitus: Reetta Niemensivu.

 

Milja Korpelaa ei voi syyttää mielikuvituksen puutteesta: hän työskentelee prinsessana. Kyllä, luit oikein: prinsessana.

Korpelan voi tilata esiintymään lastenjuhliin tai esimerkiksi kauppakeskukseen. Puolentoista tunnin synttärikeikan aikana prinsessa ehtii vaikka tehdä kasvomaalauksia, leikkiä ja ottaa yhteiskuvia. Kaikkinensa tällaiseen keikkaan kuluu viitisen tuntia, sillä esimerkiksi Lumikiksi tai Kaunottareksi laittautuminen vie aikaa.

Korpela aloitti prinsessana vuoden 2016 alussa, ja ensimmäiset puolitoista vuotta työ oli sivutoiminen. Syyskuussa 2017 asiakkaita oli sen verran, että hän uskalsi jättäytyä pelkästään prinsessayrittäjäksi. Nyt hän arvioi laskuttavansa suunnilleen 2000 euroa kuukaudessa.

”Eihän se leipä ole kovin leveä, mutta saan tehdä sitä, mistä tykkään”, Korpela kertoo puhelinhaastattelussa, jonka hän antaa – kyllä, joskus totuus on tarua ihmeellisempää – suoraan Prinsessa Ruususen linnasta Pariisin Disneylandista! (Häntä myös kosittiin samaisessa linnassa, ja häämatka suuntautui Floridan Disney Worldiin.)

Aiemmassa kampaaja­maskeeraajan työssä ei Korpelan mielestä ollut mitään vikaa, päinvastoin. Se oli unelma­-ammatti, johon hän oli tähdännyt yläasteelta saakka. Mutta kun prinsessafani näki kuvia ulkomaisista prinsessaesiintyjistä, tuli tunne, että tuota on pakko päästä kokeilemaan. Prinsessat ovat Korpelasta loistavia roolimalleja, ja hänellä meni joka tapauksessa paljon aikaa esimerkiksi prinsessaelokuvien katsomiseen ja Disneyland­-matkoihin.

”Laitoin Facebookiin ilmoituksen, että haluaisin tulla ilmaiseksi harjoituskeikalle synttäreille. Taisin saada sata vastausta.”

Kysyntä rohkaisi jatkamaan, vaikka hän ei löytänyt Suomesta muita ammattiprinsessoja. Nykyään pelkästään Korpelan kotikaupungissa Tampereella työskentelee hänen mukaansa neljä muuta prinsessaa.

Jokaisella sadulla on kuitenkin loppunsa. 28­-vuotias Korpela tietää, ettei mene ikuisuuksia nuoresta prinsessasta. Onneksi unelmia riittää. Tulevaisuudessa Korpela haluaisi ainakin kirjoittaa satuja.

 

Korpelan valintoja on ohjannut vahva intohimo, mutta entä jos ei tiedä, mikä se oma juttu on? No, ihan aluksi voi huokaista helpotuksesta: ei tarvitsekaan tietää. Oma juttu joko löytyy tai ei löydy, ja on myös ihan ok tehdä työtä vain toimeentulon vuoksi.

”Tulevaisuudessa ammatit ja työtehtävät muuttuvat kovassa tahdissa. Ei pitäisi miettiä, mitä tekee elämässään, vaan mitä tekee seuraavaksi”, sanoo Suomen opinto­-ohjaajien yhdistyksen puheenjohtaja Jukka Vuorinen. Hän työskentelee Tampereen normaalikoulun lukion opinto-­ohjaajana ja rohkaisee jokaista lukiolaista käymään ainakin kerran oman oponsa juttusilla.

Vuorisen mielestä sitä, minne hakee opiskelemaan, pitäisi miettiä ennen kaikkea opiskelijan omien vahvuuksien kautta. Niitä voi tunnistaa opon, lähipiirin ja harrastusten avulla. Esimerkiksi suunnistuksen harrastaja todennäköisesti ymmärtää karttojen päälle, joten voi olla harkitsemisen arvoista opiskella vaikka geoinformatiikkaa tai maanmittausalaa.

Jatko­-opintojen suunnittelua voi myös helpottaa, jos opiskelija on kiinnostunut tietystä aineesta. Vuorinen kuitenkin varoittaa lukkiutumasta täsmälleen yhteen aineeseen. Jos pitää vaikka historiasta tai äidinkielestä, ainoa vaihtoehto ei ole lähteä lukemaan yliopistoon historiaa tai suomen kieltä ja valmistua aineenopettajaksi tai tutkijaksi.

Otetaanpa esimerkiksi informaatiotutkimus: alan asiantuntijat voivat työskennellä muun muassa kirjastoissa, arkistoissa ja erilaisissa informaatioalan tehtävissä, ja näissä historia ja kirjallisuus ovat vahvasti läsnä.

Pidätkö historiasta? Vuorinen teki pyynnöstä listan haku kohteista, joita historian lisäksi voisi harkita:

  • yhteiskuntatieteet (yliopisto)
  • politiikantutkimus tai poliittinen historia (yliopisto)
  • hallintotieteet (yliopisto)
  • informaatiotutkimus (yliopisto)
  • kasvatustieteet (yliopisto)
  • kulttuuriala (AMK)

Pidätkö äidinkielestä? Suomen kielen lisäksi kannattaa Vuorisen mielestä harkita näitä hakukohteita:

  • kirjallisuustieteet (yliopisto)
  • informaatiotutkimus (yliopisto)
  • kasvatustieteet (yliopisto)
  • journalistiikka ja viestintä (yliopisto ja AMK)
  • liiketalous (AMK) ja kauppatieteet (yliopisto)
  • kulttuurin tutkimus ja kulttuuriala (AMK)

Opintojen jälkeen voi päätyä vaikka minkälaisiin työtehtäviin. Siihen ei vaikuta pelkästään opiskeltu ala, vaan myös esimerkiksi suuntautuminen opinnoissa, sivuaineet, työkokemus ja vaihto­opinnot – ja ne omat vahvuudet.

Mutta miten ihmeessä hakukohteista, mahdollisista työtehtävistä ja ammateista voi saada tietoa? Vuorinen kehottaa opinto­ohjaajien lisäksi käyttämään muitakin lähteitä, vaikka haastattelemaan korkeakoulussa opiskelevaa isosiskoa ja lukemaan ammattilehtiä. Jos on kiinnostunut sairaanhoitajan ammatista, voi lukea Sairaanhoitajaliiton lehteä.

Tutkimuspäällikkö Reeta Sutinen kannustaa seuraamaan monipuolisesti mediaa. Jos aamun sanomalehteen on haastateltu meteorologia, joukkoliikennesuunnittelijaa tai hallitusneuvosta, voi selvittää, mitä sellainen oikein tekee. Sutinen myös rohkaisee katsomaan itsestäänselvien vaihtoehtojen taakse.

”Vaikka suvussa olisi ollut diplomi­insinöörejä sukupolvien ajan, kannattaa miettiä, mitä itse haluaa.”

 

Kuvitus: Reetta Niemensivu.

 

Tommi Uusimäki ei vielä lukiossa osannut päättää, mitä hakisi opiskelemaan. Hän on aina ollut kiinnostunut taloudesta ja tekniikasta, joten mielessä pyörivät esimerkiksi tuotantotalouden tai markkinoinnin opinnot.

Armeijassa valinta lopulta kirkastui: maanmittaustekniikka.

”Piirtelin kasarmilla iltaisin karttoja, kun ei ollut muuta tekemistä.”

Siinä piirtäessä tuli mieleen, että maanmittausalalla pääsisi yhdistämään kiinnostuksen tekniikkaan ja karttoihin. Uusimäki oli harrastanut suunnistusta 5­-vuotiaasta asti ja alkanut piirtää suunnistuskarttoja jo lukioaikoina, jolloin työskenteli pari kesää suunnistusseuroille.

Armeijan jälkeen Uusimäki opiskeli maanmittaustekniikan insinööriksi Rovaniemen ammattikorkeakoulussa. Suunnistuskarttojen tekeminen jatkui opintojen rinnalla. Toisena opiskeluvuonna Uusimäki perusti yrityksen, ja hiljalleen hän alkoi tehdä karttoja myös esimerkiksi tapahtumiin ja ulkoilureiteille.

Uusimäki työskentelee edelleen pääasiassa yrittäjänä, mutta se ei ole tyypillisin ratkaisu. Hänen opiskelukaverinsa ovat työllistyneet mitä erilaisimpiin paikkoihin: yksi suunnittelee kaavasuunnittelijana kunnalla asemakaavoja, toinen työskentelee mittamiehenä kaivoksessa, kolmas tekee kiinteistötoimituksia toimitusinsinöörinä Maanmittauslaitoksella.

Pari vuotta insinööriksi valmistumisen jälkeen Uusimaa päätti lähteä jatkamaan alan opintoja ja pääsi Aalto-­yliopistoon kiinteistötalouden koulutusohjelmaan. Kuvioihin astui siis Uusimäen kolmas kiinnostuksen kohde, talous. Opinnoissa ratkottiin esimerkiksi, mikä on oikea korvaus alueen omistajalle, jos halutaan perustaa vaikka luonnonsuojelualue.

Uusimäki valmistui Aallosta diplomi-­insinööriksi joulukuussa, 29-­vuotiaana. Hän jatkaa karttojen tekemistä ja miettii, miten tuoreita opintoja alkaisi hyödyntää.

”Nyt kaikki ovet ovat auki. Se on mahtava homma.”

 

Hollannissa halutaan varmistaa, että opiskelijat tekevät alusta lähtien oikeita ratkaisuja. Yliopistoon valittujen hollantilaisten pitää täyttää ennen opintojen alkua Study Choice Check ­-testi. Testi selventää opiskelijoille, ovatko he valinneet itselleen sopivan ja tarpeeksi motivoivan alan. Oli tulos mikä hyvänsä, opiskelupaikka ei lähde alta, mutta halutessaan opiskelija voi vaihtaa alaa ennen opintojen alkua.

Hollannin ja Suomen hakumenettelyt ja korkeakoulujärjestelmät ovat varsin erilaisia, mutta ajatus testistä on kiinnostava. Entä jos Suomessakin mitattaisiin, hakeutuvatko ihmiset oikeista syistä opiskelemaan vaikkapa lääketiedettä, oikeustiedettä tai psykologiaa?

Kaikki kolme ovat niin sanottuja hakupainealoja, joita pääsee opiskelemaan vain pieni osuus hakijoista. Moni hakkaa päätään seinään pääsykokeissa vuosi vuoden perään, vaikka joku muu opiskeluala voisi motivoida yhtä paljon tai jopa enemmän. Monia aloja voi opiskella myös ulkomailla.

Oli sopiva lääkäriksi tai ei, opinto­ohjaaja Jukka Vuorisesta olisi aina järkevää miettiä vähintään varavaihtoehtoja, koska hyviä hakijoita on paljon. Eli mietitäänpä!

Jos on hyvä fysiikassa, kemiassa ja biologiassa ja haluaa auttaa ihmisiä, mitä muita vaihtoehtoja on kuin lääkärin ammatti? Vuorinen listasi joitain ehdotuksia:

  • farmasia (yliopisto)
  • biokemia (yliopisto)
  • bioteknologia (yliopisto)
  • biotekniikka (yliopisto)
  • bio- ja elintarvike-­ sekä prosessitekniikka (AMK)
  • monet terveysalan vaihtoehdot (AMK)

Kuulostaa aika monipuoliselta, eikö?

 

Jäitkö muuten vielä miettimään, mitä alussa mainitut limnologi ja controller tekevät?

Limnologi on sisävesien asiantuntija, jonka tehtäviin voi kuulua muun muassa vesinäytteiden ottamista ja analysointia sekä vesiensuojelun suunnittelua. Limnologiksi opiskellaan yliopistossa bio­- ja ympäristötieteellisessä. Työpaikka voi löytyä esimerkiksi yliopiston tutkijana tai ympäristökeskuksen asiantuntijana.

Controller puolestaan on taloushallinnon asiantuntija, joka esimerkiksi tuottaa taloudellista tietoa ja osallistuu budjetointiin. Controllereilla on usein kaupallisen alan koulutus yliopistosta tai ammattikorkeakoulusta. Yritykset, tilitoimistot, kunnat ja valtio tarvitsevat kaikki controlloreita.

Tällaiset kuvaukset ovat tietysti karkeita yksinkertaistuksia. Jossain vaiheessa täytyy vain heittäytyä ja katsoa, mihin valinta vie.

”Eihän tässä kukaan loppuelämän ammattia valitse. Jos ei kerralla mene oikein, voi vaihtaa”, Reeta Sutinen kiteyttää.

Julkaistu 5.2. ilmestyneessä Improbatur 1/2018 -lehdessä.

Jaa: