Ahdistusta, ulkonäköpaineita, stressiä… kaksi nuorta aikuista puhuu aknesta

Kivuliaat finnit eivät monestikaan ole aknesta kärsivän suurin ongelma. Pahempaa on se, miten akne vaikuttaa pään sisällä ja sosiaalisissa tilanteissa.


Anne Hietaharju
Vesa Laitinen

Kaikilla on joskus päiviä, jolloin oma ulkonäkö lähinnä harmittaa, eikä ihmisten ilmoille lähteminen nappaa. Akne ei ainakaan helpota asiaa. Päinvastoin, vaikea akne saattaa tehdä tavallisesta arjesta todella ahdistavaa.

”Anna aralle pojalle tosi vaikeat finnit, niin lopputulos on, että hän jättää aina välillä menemättä paikkoihin”, Noa Kaskinen toteaa.

21-vuotias Kaskinen tietää, mistä puhuu. Hänellä on ollut aggressiivisesti tulehtuneita finnejä seiskaluokalta asti.

Kun Kaskinen kävi ensimmäistä vuotta lukiota, äiti patisti hänet finnien takia lääkäriin. Lääkärin määräämän antibioottikuurin syöminen jäi kuitenkin kesken, kun lääkkeiden ottaminen tiettyyn kellonaikaan ensin unohtui välillä ja lopulta jäi kokonaan. Teinipoika ei osannut ajatella, kuinka tärkeää kuuri olisi syödä loppuun.

Juuri lukioiässä iho-ongelmat tuntuivat kaikkein pahimmalta. Kaskinen jätti jopa joitain tapahtumia väliin, kun fiilis omasta ulkonäöstä oli huono.

”Olen jättänyt menemättä esimerkiksi niinä hetkinä, kun joku iso tulehtuma on äitynyt jättimäiseksi patiksi. Silloin, kun on näyttänyt siltä, että minulla on kasvain otsassa.”

 

Harva kulkee koko elämänsä läpi ilman yhtäkään finniä. Ei ole olemassa mitään yksiselitteistä rajaa siihen, mikä määrä finnejä voidaan katsoa kuuluvaksi normaaliin puberteettiin ja milloin puhutaan aknesta sairautena. Joka tapauksessa suurella osalla nuorista on aknea murrosiän loppupuolella. Siitä kärsivät ihmiset sukupuoleen katsomatta.

Moniin sairauksiin verrattuna aknesta tekee poikkeuksellisen sen näkyvyys. Aknea saattaa esiintyä selässä, rinnassa ja olkavarsissa, mutta kaikista tavallisin se on hartioissa ja kasvoilla. Yritä siinä sitten peittää sairautta, kun se sijaitsee ainoassa ruumiinosassa, joka on jopa Suomen ilmastossa koko ajan esillä.

Monille kivuliaita finnejä pahempaa onkin, millä tavalla akne vaikuttaa pään sisällä.

Siksi esimerkiksi Käypä hoito -suosituksissa eli kansallisissa hoitosuosituksissa todetaan, että aknen vaikeusasteeseen vaikuttaa se, miten vaikeaksi potilas itse kokee sairauden. Tämä tulee ottaa hoidossa huomioon.

Vaikka akne näyttäisi ulkopuolisen silmissä vähäiseltä, se voi tuntua hyvin hankalalta. Erityisen suureksi ongelmaksi se saattaa muodostua, jos potilaalla on muutenkin vaikeaa: masentuneelle tai alhaisesta itsetunnosta kärsivälle se on yksi pahan olon lähde lisää.

Ja vaikka elämässä olisikin palikat kohdallaan, akne voi silti tuntua taakalta. Se vetää huomiota puoleensa silloin, kun ei haluaisi erottua joukosta. Tuntuu pahalta, kun yrittää jutella jonkun kanssa ja huomaa, ettei vastapuoli katso silmiin vaan tuijottaa ihoa.

Aknesta kärsivä kyllä tietää, että maailmassa on isompiakin ongelmia kuin naamaa koristavat tulehtuneet ihohuokoset. Mieluiten omaa ulkonäköä olisi ajattelematta. Se ei vain välttämättä onnistu.

 

Kuva: Vesa Laitinen.

 

Mökki oli niitä harvoja paikkoja, joissa teini-ikäinen Liisa Heinonen ei meikannut. Täysin aknea ei tosin pystynyt oman perheen seurassa mökilläkään unohtamaan, äidillä kun on tapana räpsiä reissuilla yhteiskuvia perheestä.

Myöhemmin Heinonen on katsonut äidin ottamia yhteiskuvia. Ilme on kuvissa kiusaantunut.

Koska akne on koko ajan esillä, sitä on vaikea unohtaa hetkeksikään. Näkymättömyysviitan puuttuessa vaatteet ja meikki voivat muodostua tärkeäksi suojakuoreksi, joita ilman on tukala olla.

”On uskomatonta, miten hyvältä tuntuu löytää peitevoide, joka pysyy edes vähäsen. Se on tosi iso juttu”, nyt 25-vuotias Heinonen sanoo.

Hänellä akne alkoi yläasteella ja ehti kestää lähes kymmenen vuotta, ennen kuin päättyi. Näppylöitä oli olkapäissä, rintakehässä, selässä ja naamassa. Kasvojen finnit häiritsivät eniten.

Meikkaaminen alkoi yläasteella maltillisesti, mutta lukioon mennessä käytössä oli jo teatterimaskiin riittävä määrä peittäviä tuotteita. Välitunneilla oli pakko käydä vessassa taputtelemassa helposti rasvoittuvaa naamaa.

Akne pysyi yhtä pahana yläasteen ja lukion ajan, mutta lukiossa asia alkoi vaivata aiempaa enemmän. Monilla muilla iho-ongelmat olivat jääneet yläasteelle. Tilannetta ei helpottanut se, että Heinonen muutti yläasteen jälkeen Mäntsälästä Helsinkiin, ja uudessa lukiossa kaikki tuntuivat olevan ”tosi fashion”. Hän ei tuntenut olevansa yhtä hyvä kuin muut.

”Ajattelin, että minun roolini on olla tyyppi, jolla on akne ja joka on vähän kiusallinen. Se tuntui pahalta.”

Heinonen koki tilanteen epäreiluksi. Miksi hänellä piti olla akne, kun ei muillakaan ollut?

 

Aknesta puhuttaessa tulee väistämättä esille isotretinoiini-niminen lääke. Sitä käytetään usein vaikeimpien ja sitkeimpien aknen muotojen hoitoon. Lääkkeellä on paljon sivuvaikutuksia, joista osa on hyvinkin vakavia, joten siitä liikkuu netin keskustelupalstoilla paljon huhuja.

Pelottelut hurjista sivuvaikutuksista olivat myös syynä siihen, että Heinonen torjui idean, kun lääkäri ehdotti hänelle ensimmäisen kerran isotretinoiinin kokeilemista.

”Lääkäri totesi, että minulla on sen verran paha akne, että vahvasta lääkkeestä voisi olla oikeasti hyötyä. En kuitenkaan uskaltanut vielä silloin kokeilla sitä.”

Moni ehtii turhautua pahasti yrittäessään päästä aknesta eroon. Se on pitkälti krooninen ja voi jatkua iloisesti vuosia ennen hellittämisen merkkejä. Sen hoito vaatii pitkäjänteisyyttä ja kärsivällisyyttä. Niiden kaivaminen itsestä esille saattaa olla työn ja tuskan takana, kun toiveet lääkkeen tehoamisesta ovat jo pari kertaa osoittautuneet turhiksi.

Myös tuttujen ja tuntemattomien kommentit tuskastuttavat. Osa ei ymmärrä, kuinka rajallisesti kotikonsteilla voi vaikuttaa akneen. Akne yhdistetään mielikuvissa helposti puutteelliseen hygieniaan ja likaisuuteen, vaikka usein aknesta kärsivät käyttävät hirveästi aikaa ihostaan huolehtimiseen.

Heinonen ehti ravata vuosia useilla lääkäreillä, syödä monta antibioottikuuria ja käyttää paljon rahaa mainosten esittelemiin kosmetiikkatuotteisiin, ennen kuin kävi selväksi, että hänelle ei olisi apua mistään muusta kuin isotretinoiinista.

”Kun menin ensimmäistä kertaa lääkärille hakemaan apua, en ollut täysin epätoivoinen. Mutta kun olin vuosikausia kokeillut kaikkea, olisin ollut valmis tekemään ihan mitä vain päästäkseni aknesta eroon.”

Tuoteselosteessa mainitaan isotretinoiinin mahdollisina haittavaikutuksista muun muassa masennus. On kuitenkin viitteitä myös siitä, että aknen helpottaminen lääkekuurin myötä on vähentänyt potilaan masennusta – aknesta tuleva henkinen kuormitus on sen verran merkittävä.

Heinosella pahin isotretinoiinin sivuvaikutus oli ihon kuivuminen. Se ei hänestä ollut hinta eikä mikään siitä, että finnit katosivat. Lääke auttoi.

 

Kuva: Vesa Laitinen.Kesällä 2016 Noa Kaskinen lähti armeijaan. Hän tottui heräämään kymmenen muun alokkaan kanssa samasta tuvasta. Kaikkien hiukset sojottivat mihin sattuivat, ja suihkussa käytiin, jos jaksettiin. Yleensä oltiin hikisiä ja haistiin pahalta. Ulkonäöllä ei ollut väliä. Riitti, että näytti asialliselta.

Vuosi opetti tervettä välinpitämättömyyttä.

”Länsimaisessa kouluympäristössä ulkonäkö on hirveän tärkeää, kouluun mennään näyttäytymään. Intissä ei ole samalla tavalla ulkonäköpaineita.”

Armeija ja aikuistuminen nostivat aknesta kärsivän Kaskisen itsetuntoa. Finnit aiheuttavat edelleen satunnaista kuumotusta, mutta sitten ne taas unohtuvat pariksi viikoksi. Yläasteella ja lukiossa akne tuntui paljon pahemmalta ongelmalta.

Kaskinen on havainnut akneen liittyvän stressikäyrän kulkevan myös parisuhdestatuksen mukaan. Hän seurusteli pitkään, ja parisuhteen aikana ihmisten ilmoille lähtiessä ulkonäköä ei tullut juuri mietittyä. Seurustellessa akne oli enemmän käytännön ongelma, jota yritettiin yhdessä hoitaa.

Sinkkuna peiliin tulee katsottua useammin.

Kaverit ovat kommentoineet, että Kaskinen on välillä kovin kriittinen omaa ulkonäköään kohtaan. Hän itse ajattelee olevansa realisti. Kovia paineita ulkonäöstä ei kuitenkaan enää synny.

Ystävien kannustuksella on ollut valtava vaikutus. Kaskista ei ole ikinä kiusattu finneistä, ja kaveripiirissä on aina ollut joku, jonka kanssa asiasta on voinut jutella. Kaverit ovat myös tsempanneet silloin, kun hän on mollannut omaa ulkonäköään. Perustavanlaatuinen luotto ihmisten kykyyn olla helliä ulkonäköpaineista kärsivää kohtaan on siksi korkealla.

”Ihan niin varma en ulkonäön suhteen itsestäni kuitenkaan ole, että olisin joka aamu peilin edessä silleen, että vitsi kun olen kuuma.”

Enimmäkseen Kaskinen ei vain ajattele finnejä. Hän ei myöskään ole vaivautunut niiden takia lääkäriin toista kertaa.

 

Kuva: Vesa Laitinen.

Liisa Heinosen vuosikausia jatkunut akne on puolestaan nyt ohi. Kun hän pääsi finneistä eroon, vaikutus oli niin valtava, että hän kuvailee olotilaa euforiseksi. Jokapäiväiseen ulkonäöstä johtuvaan ahdistukseen ja stressiin oli jo niin tottunut, että asian tajusi kunnolla vasta, kun näppylät olivat kadonneet.

”Ennen naama oli tosi isosti hallitseva juttu. Vaikka olisi ollut miten nätit vaatteet päällä, sillä ei olisi ollut väliä.”

Jos Heinonen saisi nyt tehdä jotain uudestaan, hän hakisi akneen apua aikaisemmin. Finnien kanssa tuli sinniteltyä tarpeettoman pitkään – hän kun ei halunnut olla ihminen, joka ”välittää naamastaan niin paljon”. Kesti pitkään myöntää, että aknella oli valtava vaikutus omaan hyvinvointiin.

Aihe tuntuu edelleen vaikealta, vaikka ei enää ahdista ihan niin paljon. Silti vanhojen kuvien katsominen nolostuttaa edelleen, ja jokaisen ison näppylän ilmestyminen kasvoihin saa Heinosen flippaamaan.

Syy on selvä: aknen palaaminen pelottaa.

Kun on jo päässyt maistamaan elämää ilman ahdistusta ihosta, pelottaa, että finnejä alkaa taas ilmestyä. Tästä syystä Heinonen ei esimerkiksi suostu käyttämään ehkäisyvalmistetta, joissa on mahdollisena sivuvaikutuksena akne.

”Olen vain sanonut, että no way. Olen kestänyt tätä nyt niin pitkään, että ihan sama mikä muu lääke, mutta tätä en halua.”

 

Juttuun on haastateltu myös yths:n ihotautilääkäri Johanna Försteriä. Kirjallisina lähteinä on käytetty Duodecim-terveyskirjaston Tavallinen akne -artikkelia sekä useita ulkomaisia artikkeleita.


Julkaistu 17.11. ilmestyneessä Improbatur 4/2017 -lehdessä.

Jaa: